31.1.2012

Asian tausta

A oli 18.10.2006 joutunut työtapaturmaan, jossa jännitystilasta vapautunut vesijohtoputki oli iskeytynyt voimakkaasti kasvojen alueelle. Vakuutusyhtiö oli suorittanut hänelle poskiluun murtuman ja niskalihasten venähdysvamman johdosta tapaturmavakuutuslain mukaisia korvauksia 31.3.2007 saakka. A oli 31.3.2007 jälkeenkin kärsinyt niskavaivoista, muista oireista ja masennuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös 8.5.2007

Vakuutusyhtiö epäsi A:lta tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset 31.3.2007 jälkeen. Vakuutusyhtiö katsoi, että työkyvyttömyys sen jälkeen on johtunut A:lla todetusta kaularangan nikamavälilevyrappeumasta.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 7.2.2008

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen. Muutoksenhakulautakunta katsoi päätöksessään, että työkyvyttömyys ja sairaanhoitokulut 31.3.2007 jälkeen ovat johtuneet kaularangan rappeumasairaudesta, joka ei ole ollut korvatun tapaturman seurausta eikä tapaturma ole sitä olennaisesti pahentanut.

Asian ovat ratkaisseet Hannu Hakkola, Mikael Böstman, Tuula Laurila, Mikko Nyyssölä, Juri Aaltonen ja Maire Lumiaho.

Vakuutusoikeuden päätös 2.12.2008

Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä. Vakuutusoikeus hyväksyi muutoksenhakulautakunnan perustelut ja totesi lisäksi, että tapaturman mekanismista lääkärissä käynnillä 18.10.2006 sekä tapaturmailmoituksessa kirjattu ei tukenut johtopäätöstä, että A:lle olisi tapaturmasta seurannut niskan retkahdusvammaa tai muutakaan sellaista vammaa tai sairautta, joka olisi selittänyt hänen pitkittyneet oireensa. A:n kuvaama psyykkinen oireilu ei ollut tapaturmavakuutuslain edellyttämin tavoin syy-yhteydessä hänelle 18.10.2006 sattuneeseen tapaturmaan.

Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Olli Olanterä, Liisa Peltokangas, Jyrki Salmenkivi, Minna Etu-Seppälä ja Leena Salminen. Esittelijä Antti Tapanila.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on 18.10.2006 loukkaantunut tapaturmaisesti työssään. A:n tällöin suorittaman asennustyön yhteydessä jännitystilasta vapautunut 160 millimetrin paksuinen vesijohtoputki oli iskeytynyt hänen vasempaan poskeensa. Iskun seurauksena A oli ollut hetkellisesti tajuton. A:lla ei ole muistikuvia tapahtumasta, mutta hän oli ollut välittömästi tapahtuman jälkeen terveyskeskukseen vietynä lääkärintutkimuksessa orientoitunut ja myös kyennyt vastaamaan kysymyksiin. Myöhemmiltä hoitokerroilta laadittujen sairauskertomusten mukaan työtoverit olivat kertoneet A:lle, että hän oli iskun voimasta lentänyt seitsemän metrin pituisen matkan maantielle takaraivolleen tai selälleen.

2. A:lla on todettu poskiluun murtuma ja hänellä on esiintynyt heti tapaturman jälkeen kaularangan kipua. A:lla on ollut sittemmin niskakivun lisäksi laaja-alaisia oireita ja hän on kärsinyt myös masennuksesta. A:lle suoritetuissa kuvantamistutkimuksissa on todettu muun muassa kaularangan lieväasteista rappeumaa ja lannerangan nikamasiirtymä.

3. Vakuutusyhtiö on suorittanut A:lle poskiluun murtuman ja niskalihasten venähdysvamman johdosta tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta 31.3.2007 saakka. Vakuutusyhtiö on katsonut, että poskiluun murtuma ja niskalihasten venähdysvamma eivät aiheuta työkyvyttömyyttä enää 31.3.2007 jälkeen, vaan työkyvyttömyyden tämän jälkeen on katsottu johtuvan A:lla todetusta kaularangan nikamavälilevyrappeumasta. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ei ole muuttanut vakuutusyhtiön päätöstä kysymyksessä olevilta osin. Vakuutusoikeus ei ole muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisua. Vakuutusoikeus on katsonut, ettei A:n kuvaama psyykkinen oireilu ole syy-yhteydessä hänelle 18.10.2006 sattuneeseen tapaturmaan.

4. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle aiheutunut 18.10.2006 sattuneessa työtapaturmassa niskan retkahdusvamma ja ovatko hänellä 31.3.2007 jälkeenkin esiintyneet niskavaivat ja muut oireet sekä masennus tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä mainittuun tapaturmaan.

Vakuutuslääketieteelliset arviot

5. A:ta hoitaneet lääkärit ovat katsoneet, että A on saanut piiskaniskuvamman 18.10.2006 sattuneessa tapaturmassa. A:lle tapaturman jälkeen kehittyneen masennustilan on katsottu olevan yhteydessä hänen terveydentilaansa liittyviin tekijöihin sekä elämäntilanteen vaikeutumiseen.

6. Valviran pysyvä asiantuntija, lääketieteen ja kirurgian tohtori, neurokirurgian dosentti X on 31.3.2010 päivätyssä lausunnossaan katsonut, että A:n nykyiset vaivat ja työkyvyttömyys ovat hyvin todennäköisesti ainakin osittain syy-yhteydessä 18.10.2006 sattuneeseen tapaturmaan ja ovat jatkuneet 31.3.2007 jälkeenkin. X:n mukaan A:n taudinkuva sopii niskan piiskaniskuvammaan. On tunnettua, että piiskaniskuvamman oireet saattavat olla hyvin moninaiset eivätkä ne ole välttämättä yhteydessä magneettikuvauslöydöksiin, ja niskan retkahdusvammaan tiedetään liittyvän erilaisia psykologisia oireyhtymiä. X:n mukaan A:n kaularangassa todetut lievät magneettikuvauslöydökset selittävät huonosti hänen moninaista oirekuvaansa. Asiakirjoista käy ilmi, että A:lla on ollut päänsärkyä ja puutumisia aikaisemminkin ennen tapaturmaa, mutta nämä oireet selittyvät X:n käsityksen mukaan migreenityyppisinä. X:n mukaan A potee vaikeaa niskan kiputilaa sekä masennusta, jolla on hyvin todennäköisesti ainakin osittainen syy-yhteys tapaturmaan. X on katsonut, että tapaturma ei ole todennäköisesti olennaisesti pahentanut A:n nikamavälisairautta 31.3.2007 jälkeen.

7. Valvira on ilmoittanut 28.5.2010 päivättynä lausuntonaan, viitaten pysyvän asiantuntijansa lausunnossa esittämään kannanottoon, että A on työtapaturmassa 18.10.2006 saanut vasemman poskiluun murtuman sekä niskan retkahdusvamman. Valvira on pitänyt todennäköisenä, että A:n pitkittyneet niskavaivat säteilyoireineen sekä neurologiset oireet 31.3.2007 jälkeenkin ovat syy-yhteydessä 18.10.2006 sattuneeseen työtapaturmaan, mutta oireiden pitkittymiseen ovat todennäköisesti myötävaikuttaneet tapaturmasta riippumattomat viat tai sairaudet eli kaularangan välilevyrappeuma, masennus ja aiemmin todettu päänsärkytaipumus.

8. Valvira on ilmoittanut Korkeimman oikeuden lisälausuntopyynnön johdosta 17.12.2010 päivättynä lisälausuntonaan, että A on 18.10.2006 sattuneessa tapaturmassa painavan vesijohtoputken osuessa hänen kasvoihinsa saanut erittäin todennäköisesti vasemman poskiluun murtuman ja todennäköisesti niskan retkahdusvamman, ja että 31.3.2007 jälkeenkin jatkuneet oireet ovat todennäköisessä lääketieteellisessä syy-yhteydessä sanottuun tapaturmaan. A:lla on esiintynyt neurologisia oireita jo ennen sanottua tapaturmaa ja hänellä todettu lievä kaularangan rappeuma ei todennäköisesti ole syy-yhteydessä tapaturmaan. Valviran käsityksen mukaan A:lla todettu masennus on keskeinen hänen työkykyään alentava sairaus. Masennus on yleensä etiologialtaan monitekijäinen, ja Valvira katsoo sanotun tapaturman aiheuttamien vammojen olevan eräs masennukseen A:lla syy-yhteydessä olevista tekijöistä. Valvira on katsonut, että käytössä oleviin potilasasiakirjoihin nojautuen ei ole mahdollista selvittää, mitkä A:lla 31.3.2007 jälkeen ilmenneistä yksittäisistä oireista ovat mahdollisesti pääasiassa sairausperäisiä.

9. Vakuutusyhtiö on vastauksissaan ja lausumissaan katsonut, että välittömästi tapaturman jälkeen tehdyt havainnot eivät tue sitä, että A:lle olisi tapaturmasta seurannut niskan retkahdusvamma tai muutakaan sellaista vammaa tai sairautta, joka selittäisi hänen pitkittyneet oireensa. A:lla ei ole todettu neurologisissa tutkimuksissa tapaturmasta johtuvia poikkeavuuksia ja hän on kärsinyt jo ennen tapaturmaa muun muassa päänsärystä. Hänellä ei myöskään ole suoritetussa kaularangan magneettitutkimuksessa todettu vamman jälkeisiä muutoksia. Näin ollen pitkittyneet oireet ovat kokonaisuudessaan tapaturmasta riippumattomia. Kyse on sairausperäisistä oireista, joita on esiintynyt selkeästi ja runsaasti jo ennen kyseistä tapaturmaa. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan myöskään masennus ei ole todennäköisessä syy-yhteydessä kyseiseen tapaturmaan tai sen aiheuttamiin korvattaviin tapaturmavammoihin.

Korkeimman oikeuden arviointi syy-yhteydestä

Sovellettavat säännökset

10. Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin nojalla työntekijällä on oikeus saada mainitun lain mukaista korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta. Vamma tai sairaus on oikeuskäytännössä katsottu tapaturman aiheuttamaksi, mikäli tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syy-seuraussuhde.

Vammautumisen mekanismi

11. Tapahtumapäivän ensivaiheen hoitotietojen ja 20.12.2006 päivätyn tapaturmailmoituksen mukaan vesijohtoputki on osunut tapaturmassa A:n kasvoille. Ensimmäistä kertaa vasta noin kuukauden kuluttua tapahtumasta eli 7.11.2006 vastaanottokäynnillä on esitetty, että A on putken iskun voimasta lentänyt seitsemän metrin matkan maantielle ja pudonnut sinne takaraivolleen hatun suojatessa hänen päätään. A:lla itsellään ei ole muistikuvaa tapahtuneesta, ja hänen käsityksensä seitsemän metrin ilmalennosta on perustunut siihen, mitä paikalla olleet muut työntekijät olivat hänelle myöhemmin kertoneet.

12. Jos vahingon sattumistavasta annetut kuvaukset eivät ole yhdenmukaisia, on tapaturmavakuutuslain soveltamista koskevissa korvauskiistoissa yleensä pidetty ensiksi annettua kuvausta uskottavimpana. A:n välitön tapaturman jälkeinen muistamattomuus tapahtumasta saattaa selittää sen, että vahingon sattumistapa olisikin kirjattu vain ylimalkaisesti ensivaiheen hoitotietoihin ja tapaturmailmoitukseen. Toisaalta välittömästi tapaturman jälkeen suoritetuissa tai myöhemmissäkään tutkimuksissa ei ole havaittu selviä ulkoisia vammamerkkejä esimerkiksi takaraivon alueella, mikä puhuu muunlaista kuin putken iskusta johtuvaa vammautumisen mekanismia vastaan.

13. Korkein oikeus katsoo Valviran 17.12.2010 päivätystä lisälausunnosta ilmenevät lääketieteelliset kannanotot huomioon ottaen, että se vamma, jonka korvaamisesta nyt on kysymys, on todennäköisesti aiheutunut painavan vesijohtoputken iskusta A:n kasvoihin. Näin ollen sillä seikalla, olisiko lisäksi tapahtunut kuvattu ilmalento, ei ole korvausharkinnan kannalta ratkaisevaa merkitystä.

Niskan retkahdusvamma ja 31.3.2007 jälkeen jatkuneet niskavaivat

14. Niskan retkahdusvammalla, tai piiskaniskuvammalla, tarkoitetaan niskan edestakaista etu-takasuunnan retkahdusliikettä. Sen yleisimpiä oireita ovat niskakipu ja kaularangan alentunut liikkuvuus. Ennakkopäätöksessä KKO 2011:69 henkilön pitkittyneiden niska-hartiaseudun ja raajojen oireiden katsottiin olevan syy-yhteydessä tapaturmaan, kun henkilö oli ollut voimakasenergisessä tapaturmassa, joka oli sopinut mekanismiltaan aiheuttamaan piiskaniskuvamman, eikä hänellä ollut ollut merkittäviä niska-hartiaseudun oireita ennen tapaturmaa, vaan oireet olivat alkaneet välittömästi tapaturman sattumisesta ja ne olivat kehittyneet piiskaniskuvamman oirekuvan mukaisesti sekä sopineet piiskaniskuvamman aiheuttamiksi, ja lisäksi oireille ei ollut kattavissa tutkimuksissa ilmennyt piiskaniskuvamman ja sen jälkitilan ohella muuta olennaista myötävaikuttavaa ruumiillista sairautta, vammaa tai vikaa.

15. A:n niskan alueen kiputilasta on maininta heti ensimmäisissä työtapaturman jälkeen suoritetuissa tutkimuksissa. Niskan kiputila on siten alkanut välittömästi 18.10.2006 sattuneesta tapaturmasta ja A:lla on sittemmin esiintynyt muun muassa niskan retkahdusvammaan tyypillisesti liittyvää kaularangan alentunutta liikkuvuutta. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan hänellä ei ole esiintynyt niskavaivoja ennen tapaturmaa.

16. A:lla tapaturman jälkeen esiintyneet niskavaivat sopivat lääketieteellisen kokemusperäisen tiedon valossa hänelle sattuneen vammautumisen mekanismiin. Siten tapaturma on pääteltävissä vaivojen todennäköisimmäksi aiheuttajaksi, jollei ole osoitettavissa jotakin toista syytä, jota on pidettävä tapaturmaa todennäköisempänä selityksenä niille. Tällaisena mahdollisena selityksenä niskavaivoille on pidetty A:lla todettuja kaularangan rappeumaperäisiä löydöksiä. Kyseiset sairausperäiset löydökset ovat kuitenkin olleet siinä määrin lieväasteisia, etteivät ne Valviran asiantuntijan lausunnosta ilmenevät lääketieteelliset kannanotot huomioon ottaen ole sopineet aiheuttamaan sellaista oireilua, jota A:lla on esiintynyt tapaturman jälkeen. Korkein oikeus katsoo, että A:lla 31.3.2007 jälkeenkin esiintyneet niskavaivat ovat tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä 18.10.2006 sattuneeseen tapaturmaan.

Muut tapaturman jälkeen esiintyneet oireet

17. A:lla on esiintynyt tapaturman jälkeen laaja-alaisia oireita muun muassa ylä- ja alaraajojen alueilla sekä päänsärkyä. Hän on lisäksi hakeutunut päivystysluonteiseen hoitoon tapaturman jälkeen muun muassa pahoinvointi- ja huimauskohtausten vuoksi, joihin on liittynyt myös näköhäiriöitä. A:ta on tutkittu jo ennen tapaturmaa ylä- ja alaraajojen oireiden, huimauksen, muistihäiriöiden ja päänsärkykohtausten vuoksi. Valviran 17.12.2010 päivätystä lisälausunnosta ilmenevän kannan mukaan käytössä oleviin potilasasiakirjoihin nojautuen ei ole mahdollista selvittää, mitkä A:n yksittäisistä oireista ovat mahdollisesti pääasiassa sairausperäisiä. Vaikka muun muassa niskan retkahdusvammaan voi liittyä edellä kuvatun kaltaisia laaja-alaisia oireita, esiintyy niitä myös muiden sairaustilojen kuin niskan retkahdusvamman seurauksena. Korkeimman oikeuden arvion mukaan A:lle 18.10.2006 sattunutta tapaturmaa ei ole selkeän ajallisen yhteyden puuttuessa ja asiaan liittyvä lääketieteellinen epävarmuus huomioon ottaen pidettävä hänellä esiintyneiden muiden tässä tarkoitettujen terveydellisten ongelmien kuin niskavaivojen todennäköisimpänä aiheuttajana.

Masennus

18. Ennakkopäätöksessä KKO 2011:69 tapaturman aiheuttaman vamman, siitä johtuneen pitkäaikaisen ja ankaran kiputilan ja vammautuneelle sittemmin kehittyneen masennustilan välillä katsottiin olevan korvaukseen oikeuttava syy-yhteys. Kysymyksessä olevassa tapauksessa tapaturmassa vammautuneen henkilön katsottiin kärsineen siinä määrin intensiivisestä kipuoireistosta, että se oli pitkittyessään ollut omiaan aiheuttamaan, ylläpitämään ja vahvistamaan masennusta mahdollisesta yksilöllisestä alttiudesta riippumattakin, kun henkilöllä ei ollut esiintynyt masennusta tai psyykkisiä oireita ennen tapaturmaa, eikä hänellä ollut osoitettu esiintyneen tapaturman ohella muita merkittäviä masennuksen syntyyn vaikuttavia tekijöitä.

19. A on potenut tapaturman jälkeen kipuja, jotka ovat pitkittyessään voineet aiheuttaa, ylläpitää ja vahvistaa masennusta. Toisaalta A:lla on esiintynyt jo ennen tapaturmaa terveydentilaan liittyviä ongelmia ja hänen pitkittyneeseen kiputilaansa ovat edellä selostetun mukaisesti saattaneet vaikuttaa myös muut kuin tapaturmasta johtuvat syyt. A:n masentuneisuuteen on asiakirjoista ilmenevien tietojen mukaan liittynyt myös muita kuin hänen terveydentilaansa suoranaisesti kytkeytyviä tekijöitä. Masennustilat ovat monitekijäisiä sairauksia, eikä A:n potema masentuneisuus ole Korkeimman oikeuden arvion mukaan edellä kerrottujen seikkojen valossa todennäköisesti kuin osittain tapaturman seurausta. Korkein oikeus katsoo, että kyseisten muiden tekijöiden osuus A:n masennustilassa ei ole pääteltävissä sillä tavoin merkityksettömäksi, että masennuksen voitaisiin katsoa olevan korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä 18.10.2006 sattuneeseen tapaturmaan.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätöstä muutetaan. Vakuutusyhtiö määrätään maksamaan A:lle lain mukainen korvaus myös 31.3.2007 jälkeen jatkuneista niskavaivoista hänelle 18.10.2006 sattuneen niskan retkahdusvamman johdosta. Muilta osin vakuutusoikeuden päätöstä ei muuteta. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Soile Poutiainen ja Jorma Rudanko. Esittelijä Antti Huotari.